Huoh, kokeilleenpa miltä tämä tuntuu, oma blogi. Tätä piti miettiä monta vuotta, mutta kokeillaanpa nyt ainakin hetki.
Minä olen 32-vuotias äiti ja vaimo. Asumme omakotitalossa, mitä olemme remontoineet rauhassa ja välillä kovalla kiireellä. Nyt kun kaikki alkaa olla valmista, tuntuu että pitäisi ehkäpä aloittaa kaikki alusta ja rakentaa oma talo. Toistaiseksi olen kotona lapsen kanssa ja teen samalla graafisen alan töitä kotoa käsin, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan…
Kevät on ollut meille rankka, koska rakas lapsemme nukkui pois maaliskuun lopussa. Hän oli erityislapsi, mutta meille niin tavallinen ja erityisen rakas. Haluankin tässä blogissa miettiä, mikä on erityistä ja miksi? Haluan miettiä, saako meistä jokainen vain sen minkä jaksaa kantaa? Erityislapsi syntyy vain heille, jotka ovat siihen valmiita? Mitä itse olet mieltä?
Niin, ja pitää sitä uutta kotiakin miettiä. Mikä on ihanaa, mitä haluamme? Olisiko ajaton se meidän juttu, koska kodissa olisi tarkoitus asua PITKÄÄN!
Mutta erityisen ihanaa lauantaita!