Huoh, kokeilleenpa miltä tämä tuntuu, oma blogi. Tätä piti miettiä monta vuotta, mutta kokeillaanpa nyt ainakin hetki.
Minä olen 32-vuotias äiti ja vaimo. Asumme omakotitalossa, mitä olemme remontoineet rauhassa ja välillä kovalla kiireellä. Nyt kun kaikki alkaa olla valmista, tuntuu että pitäisi ehkäpä aloittaa kaikki alusta ja rakentaa oma talo. Toistaiseksi olen kotona lapsen kanssa ja teen samalla graafisen alan töitä kotoa käsin, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan…
Kevät on ollut meille rankka, koska rakas lapsemme nukkui pois maaliskuun lopussa. Hän oli erityislapsi, mutta meille niin tavallinen ja erityisen rakas. Haluankin tässä blogissa miettiä, mikä on erityistä ja miksi? Haluan miettiä, saako meistä jokainen vain sen minkä jaksaa kantaa? Erityislapsi syntyy vain heille, jotka ovat siihen valmiita? Mitä itse olet mieltä?
Niin, ja pitää sitä uutta kotiakin miettiä. Mikä on ihanaa, mitä haluamme? Olisiko ajaton se meidän juttu, koska kodissa olisi tarkoitus asua PITKÄÄN!
Mutta erityisen ihanaa lauantaita!
2 kommenttia:
Hei, ihan kivan oloinen blogi sulla. Jatka vaan, ja kiitos että olet laittanut Inkan blogin linkkeihisi. Olen samaa mieltä, että erityislapsi syntyy niille, joille se "sopii". Itse olen erityisen iloinen tuosta meidän erityisestä, meidän elämäntilanteeseen tällainen lapsi
mahtuu, toivottavasti saamme nauttia hänestä pitkään.
Tietysti nyt kiinnostaa, mikä sai oman lapsesi katsomaan meitä pilvenreunalta?
Hei Inka, tämä kuumuus on vaikuttanut ja kirjoittelu on jäänyt todelle vähäiseksi. Tulimmekin juuri kotiin mökiltä, jossa kuumuus oli hiemen siedettävämpi.
Teidän suloinen tyttö oli ihana ja halusinkin lukea sivuasi, koska sinun blogisi on myös ihana.
Niin, meidän lapsi nukkui pois koska hänellä sairaus oli niin vaikea. Olimme saaneet tietää, että hän eläisi ehkä kolmivuotiaaksi. Hän ehti täyttää melkein neljä. Hän sairasti kovan rs-viruksen eikä keuhkot enää siitä selvinneet. Hän nukkui pois maaliskuussa. Elämä on aaltoilua ja nyt voimme hyvin. Huomenna voi taas olla huono päivä, mutta asian kanssa oppii elämään, ehkä.
Kiitos kommentista ja ihanaa kesää teille!!!
Lähetä kommentti