MATKAKUUMETTA, ei vaan….

todellista kuumetta kokonaisen viikon, yöllä 40,5 ja päivällä noin 38. Näin vietimme lomamme Kosilla. Lapsemme oli siis koko viikon kuumeessa, kävimme lääkärissä kahdesti ja kaikki oli lääkärin mukaan hyvin. Minusta vaan ei tuntunut siltä kun kello muistutti kolmen tunnin välein, että anna lääkettä jotta kuume ei nouse yli 40asteen. Itku tuli yöllä, kun lapsi tärisi ja tärisi ja minä yritin märkien pyyheiden avulla saada kuumetta alas ja mies soittaa taas kerran lääkärille.

Perjantaina aamulla oli pakko soittaa suomeen lääkärille ja kysyä voi näin olla, että lapsi on yli 5 päivää kuumeessa. ”Anna lääkettä kunnolla ja tulkaa pian Suomeen.” Lyhyt ja ytimekäs oli lääkärin kommentti. Pääsimme koneeseen, lensimme neljä tuntia, ajoimme kotiin kolme tuntia ja aamulla sairaalaan. Olin varma että jäämme suoraan osastolle, mutta kuinka kävikään. ”korvatulehdus ja paha sellainen.” ”TÄH!!!” Korvat katsottiin kahdesti Kossilla, ja kaikki hyvin oli lääkärin kommentti. Saimme lääkekuurin ja tänään poikamme näyttää siltä kuin hän ei olisi ollut kuumeessa vielä neljä päivää sitten ja yskinyt kuin mikä.

Näin me vietimme siis lomamme. En jaksa olla vihainen kun loma meni pilalle vaan olen iloinen, koska pääsimme kotiin ja poika voi hyvin. Hän saa huomenna mennä tarhaan kokeilemaan, miltä siellä tuntuu taas olla pitkän tauon jälkeen.

Niin, tapahtui loman aikana hyvääkin, asuntomme pohja valettiin eli uusi koti on valmistumassa. En voi usko, että me todella olemme muuttamassa uuteen kotiin.

P.S. Pitäisi yrittää kirjoittaa useammin, mutta syksy nukuttaa minua niin että en ole saanut mitään aikaiseksi. Yritän viikonloppuna kertoa, miten töissä taas sujuu.